Mustaa ja valkoista: viivan lumo

Jostain syystä olen aina tykännyt simppelistä lyijykynän tai tussin jäljestä paperilla. Piirtäminen voi olla parhaillaan meditatiivista, omaan sisäiseen maailmaan uppoamista. Uskon myös, että jokaisen tekijän viiva paperilla on ihan omanlaisensa. Löysin kerran eräästä kirjasta (kirjan nimen olen unohtanut, päivitän sen tänne, jos sen joskus löydän) harjoituksen, jonka kirjan kirjoittaja oli jollekin ryhmälle tehnyt. Harjoituksessa maalattiin ensin gessolla (pohjustusaineella) sanomalehden iso aukeama peittoon. Sen jälkeen jokaisen piti piirtää paperin toisesta reunasta toiseen viiva (ilman viivainta). Ihan pelkkä vaakasuora viiva siis, eikä tarvinnut olla mitenkään erityisen suora. Sen alle piirrettiin toinen viiva, jonka alle toinen viiva, jne. Tätä jatkettiin sitten tovi. Kun töitä sitten tarkasteltiin yhdessä, huomattiin, että jokaisen viivateos oli erilainen ja yksilöllinen. Viivassa on valtavasti ilmaisuvoimaa.

Tässä alkuun kaksi piirustustani, ensiksi tussilla tehty pistepiirustus Kevät:

Toinen piirustukseni on tehty lyijykynällä, sen nimi on Super bee:

#piirustus #kuvitus