Digitaalinen kollaasi ja luovan prosessin iloja

Päätin tällä kertaa kokeilla kollaasin tekoa kuvankäsittelyohjelmalla. Kollaasin tekeminen ihan perinteisesti papereista yms. leikkaamalla on hauskaa, joskin välillä raivostuttavaa puuhaa. Hauskuus on erilaisten materiaalien ja kuvien etsimisessä ja siinä, kun paloja alkaa sovitella yhteen ennen liimaamista. Raivostuttavaa on se, kun tiettyä materiaalia (kuvaa, tekstiä, pintaa, väripaperia jne.) ei vain löydy. Tai jos löytyy, se on väärän kokoinen tai -muotoinen, mitä tahansa. Digitaalisessa kollaasissa tätä ongemaa ei tule vastaan. Pienetkin kuvat voidaan skaalata sopivan kokoiseksi ja muutenkin muokata niin paljon kuin ikinä haluaa.

Oma tutkimusretkeni digitaalisen kollaasin merkeissä alkoi sattumalta siitä, kun sain postissa pikkuisen kirjeen hyvältä ystävältäni. Kirje kokonaisuudessaan oli sykähdyttävä, mutta hassusti siinä kirjettä tutkiessani alkoi kirjekuoren kuviointi herätellä mielenkiintoani. Päätin hyödyntää kirjekuorta jollain tavalla, aluksi ajattelin perinteistä kollaasia, mutta en olisi raaskinut leikellä kuorta. Siitäpä sitten keksin kokeilla digitaalista kollaasintekoa. Aluksi luonnostelin sen kummempia ajattelematta erään hahmon paperille. No hahmohan puhutteli heti minua, joten skannasin sen tietokoneelle. Skannasin myös muita papereita, pintoja ja elementtejä, ja tietenkin myös tämän aivan erityisen kirjekuoren.

Digitaalinen kollaasi eteni oikeastaan hyvin samaan tapaan kuin tavallinenkin kollaasi. Tarvittiin paljon leikkelyä, elementtien ja osasten skaalaamista ja pyörittelyä, värien korjailua, ynnä muuta mukavaa. Vähitellen työstämäni salaperäinen hahmo alkoi muistuttaa Persoonaa, jolloin tiesin suunnilleen, kuka ja mikä tämä henkilö on, mitä hän tekee, mitä toivoo ja mistä haaveilee. Sanalla sanoen hän sai elämän.

Jossain vaiheessa oli hyvä lopettaa, ettei teoksesta tule ihan täyteen ahdettua ja ylityöstettyä, sillä molempiin on helppo päätyä johtuen työskentelyn suhteellisesta vaivattomuudesta ja kuvankäsittelyohjelman monipuolisuudesta. On tietenkin makuasia, missä vaiheessa työ on valmis. Itse halusin tietynlaisen tunnelman työlle ja että hahmo kertoisi omaa tarinaansa itse. Teoksessa on minua miellyttäviä rosoisia ja vaihtelevia pintoja, luonnonläheisiä ja harmonisia sävyjä sekä vintage-henkisyyttä. Joku muu olisi varmasti päätynyt samasta kirjekuoresta ihan erilaiseen lopputulokseen.

Tässä hän tulee, kaunis neiti Anastasia, sirkusesiintyjä, erityisalaana hulavanteen pyörittely. Haaveilee makeisten syömisestä ja pääesiintyjän roolin saamisesta.